Kuva: Karolina Grabowska/Pixabay
Olen suunnitellut toteuttavani erään kiltteysaiheisen projektin, ja pidin siitä palaveria potentiaalisen yhteistyökumppanin, erään yhdistyksen edustajien kanssa viime syksynä. Koska yliviljellystä kiltteydestä on itselleni ollut jonkin verran harmia, tuli aihetta tuolloin ehkä lähestyttyä turhankin negatiivisesta näkökulmasta.
Yksi palaverissa mukana ollut henkilö totesikin, että hänestä kiltteys on hieno ominaisuus. Hän oli aivan oikeassa. Meille tuli muun muassa puhetta siitä, että kiltteys on monesti aliarvostettua ja olisi kamala tunne, jos projektistani jäisi sellainen kuva, ettei kannata olla kiltti.
Se ei ole minun tarkoitukseni tämän bloginkaan osalta, vaikka näissä kirjoituksissa tutkin paljon myös kiltteyden varjopuolia. Jos kuitenkin kiltteys saa kukoistaa sopivissa rajoissa, eikä se kapeuta kiltin ihmisen elämää, se on mitä hienoin ja toivottavin ominaisuus. Eikö maailma olisikin parempi paikka, jos jokaiselta ihmiseltä löytyisi seuraavia ominaisuuksia:
- Lempeyttä, hyväntahtoisuutta, empatiaa: sitä, että ymmärtää toisia ihmisiä, myös eri lailla ajattelevia; kykyä asettua toisen ihmisen asemaan; ymmärrystä toisen ihmisen tunteista.
- Ystävällisiä, pyyteettömiä tekoja toisen puolesta, motivaationa aito halu auttaa. Aito kiltteys on rakkaudesta lähtevää toimintaa. Se ei kumpua hylkäämisen tai menettämisen pelosta vaan halusta tehdä muille hyvää. Aidosti kiltti ei käy kauppaa teoillaan ja mielipiteillään, hän ei pyri ostamaan niillä toisilta hyväksyntää.
- Kiltteyttä itseään kohtaan: oman itsensä arvostamista, joskaan ei tietenkään muiden yläpuolelle asettumista. Kun muistaa huomioida itsensä, pystyy olemaan hyvä myös muille.
- Kiltteyden kaverina myös jämäkkyyttä ja taitoa asettaa rajoja: jos ihminen on kaikille kiltti, hän lopulta ei ole kiltti kenellekään. Kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää. Jotta voi olla aidosti kiltti, pahalle täytyy pystyä asettamaan rajat. Pahaa voi ymmärtää, mutta sitä ei tule hyväksyä.
Lisäksi kiltteydellä saa ystäviä. Monet ovet ja lukot avautuvat helpommin lempeälle ihmiselle kuin jyrälle. Kiltti ihminen ei ole uhka. Hän luo ympärilleen turvallisen ilmapiirin, jossa toiset ihmiset uskaltavat olla omia itsejään ja rentoutuvat ja alkavat kukoistaa. Kiltti ja lempeä ihminen voi myös olla hyvä kuuntelija, joka lahjoittaa toiselle kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen. Se on kokemus, jota jokainen kaipaa. Lisäksi kiltti ihminen, joka samalla osaa asettaa rajoja, herättää muissa ihmisissä arvostusta ja luottamusta.
Lähimmäistä rakastaessa muista rakastaa myös itseäsi
Jos on kiltti ihminen, kiltteydestä ei siis missään nimessä tulisi pyrkiä eroon. Mutta jos kiltteys alkaa olla taakka, sitä kannattaa opetella rajoittamaan niin, ettei se haittaisi ja kaventaisi omaa elämää. Kiltteys on taakka silloin, kun ihminen ei pysty valitsemaan niitä tilanteita, joissa sanoo “ei” tai “kyllä”, vaan myöntyy kaikkiin ulkoapäin tuleviin pyyntöihin ja vaatimuksiin. Moni ylikiltti ihminen on kiltti vain muille mutta ei itselleen.
Hyvä ohjenuora on Jeesuksen käsky: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Hän ei sano, että lähimmäistä pitäisi rakastaa enemmän kuin itseään. Sekä lähimmäinen että minä itse ovat molemmat yhtä tärkeitä. Jos lähimmäistään rakastaa jatkuvasti enemmän kuin itseään, alkaa ennen pitkää voida huonosti. Jos itseään rakastaa enemmän kuin lähimmäistään, jää ennen pitkää yksin. Se joka ei rakasta itseään, ei voi aidosti rakastaa lähimmistäänkään.
Oma tavoitteeni on pysyä edelleen kilttinä ja lempeänä ihmisenä mutta opetella asettamaan sille rajoja. Myöskään kiltteyden varjopuolia käsittelevät tulevat kirjoitukseni eivät ole kiltteysvastaisia kirjoituksia, vaan tutkin niissä sitä, millä tavoin kiltteys voi mennä ihmisellä överiksi ja mitä asialle voi tehdä. Tavoite on, ettei ihminen olisi kiltteytensä vanki, vaan kiltteys voisi aidosti palvella elämää – kiltin ihmisen omaa elämää ja ympäröivää yhteisöä. Sellaiseksi ominaisuudeksi se alun perin on tarkoitettukin.