Kuva: Tea Ikonen
Piirsin yllä olevan kuvan pari päivää sitten, ja nautin sen tekemisestä. Olen näin nelikymppisenä vähän kuin matkalla juurilleni, sillä lapsena ja nuorena rakastin piirtelemistä. Aikuiseksi tullessani harrastus jäi moniksi vuosiksi enemmän tai vähemmän taka-alalle, vaikka valmistuin visuaaliselle alalle. Menneisiin vuosiin on toki mahtunut kuvan tekemistä, mutta ei niin paljon kuin olisin suonut.
Esteenä ja tulppana taiteelliselle toiminnalle elämässäni ovat usein olleet ulkoapäin tulleet velvollisuudet, joita olen ollut kiireinen suorittamaan. Minussa on istunut tiukassa ajatus, että työt ja muut velvoitteet on tehtävä alta pois, ja vasta sitten voin keskittyä johonkin omaan ja mukavaan.
Jos olenkin joutunut tai päässyt tilanteeseen, jossa ulkoapäin annettuja velvollisuuksia ei ole ollut, se on usein herättänyt jopa pienen ahdistuksen ja kurkkua kuristavan tunteen. Olisi aikaa tehdä jotain omaa projektia, mutta mitä? Mikä on se polku, jota lähteä seuraamaan? Mitä ovat ne asiat, joita priorisoin ja millä perusteella? Olen usein kokenut olevani vähän kuin eksyksissä, kun joku muu ei ole ollut kertomassa, mitä tehdä.
Vapaus on valtaa ja mahdollisuutta valita
Ajattelen vapauden olevan vaihtoehtoja, valtaa päättää omista asioistaan, mahdollisuus valita, mitä tekee, milloin, miten ja kenen kanssa. Vapaus on sitä, että saa asettaa itse itsellensä rajat. Vapaus on tärkeä länsimainen arvo ja suuri mahdollisuus monille ihmisille.
Sellaiselle, joka ei ole oppinut vapauttaan käyttämään, se voi kuitenkin olla ahdistavaa. Eihän se mikään ihmekään ole, sillä vapaus voi olla jotain, josta ei saa kiinni. Rajat tuovat turvaa, ja jos niitä ei itse osaa itselleen asettaa, on ihminen eksyksissä kaikkien maailman mahdollisuuksien kanssa.
Toisaalta vapauteen kuuluu myös vastuu: Siinä määrin, miten itse on mahdollisuus valita tekemisensä, on myöskin vastuussa niiden seurauksista. Onhan sekin pelottavaa.
Sinuiksi vapauden kanssa
En kuitenkaan ole kokenut muiden määrittelemää elämää tyydyttäväksi. On ollut sellainen fiilis, että silloin en elä omaa elämääni vaan jonkun muun. Olen kokenut, että minun on pitänyt alkaa tietoisesti opetella käyttämään vapautta, johon minulla on mahdollisuus.
Erityisesti viimeisen vuoden aikana olen alkanut tehdä muutoksia toimintatapoihini. Olen alkanut harjoitella omien tavoitteiden asettamista. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että kalenterissani on tilaa omille projekteilleni. Olen alkanut priorisoida itselleni tärkeitä juttuja: teen ne ensin ja vasta sitten ulkoa päin tulevat velvoitteet.
Tämä kaikki on vaatinut takaraivossa piipittävän syyttävän äänen hiljentämistä. Äänen, joka syyttää siitä, että velvollisuudet jäävät nyt tekemättä. Kerta kerran jälkeen se ääni on vaimentunut, varsinkin kun ne velvollisuudetkin on tullut hoidettua niiden omien projektieni lisäksi.
Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan olevani tavoitteellisempi ja järjestelmällisempi kuin vuosi sitten. Monet omat projektit ovat alkaneet pikku hiljaa liikkua eteenpäin, ja kuvien tekemistäkin on tullut harrastettua enemmän kuin viime vuosina. Vapaus ei aina tunnu helpolta, mutta koko ajan tulen sen kanssa yhä paremmin toimeen.