Jos haluat ihmisiä puolellesi, älä koskaan häpäise ketään

Kuva: ar130405/Pixabay

Kun Pekka Haavisto taannoin ilmoitti lähtevänsä presidenttikisaan mukaan, seurasin somesta, kuinka jotkut ihmiset, jopa kristityt, kommentoivat asiaa hyvin rumasti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arvostelun lisäksi joillakin kristityillä on taipumusta kommentoida myös esimerkiksi maahanmuuttoasioita tai toisenlaisen poliittisen kannan omaavia henkilöitä erittäin ilkeästi sekä jakaa heistä pilkallisia meemejä.

Tällaista keskustelua olen seurannut surullisena ja jopa ärtyneenäkin. Tämäkö on sitä Kristuksen tuoksua, jota meidät on kutsuttu levittämään?

Minusta ihminen, joka kutsuu itseään kristityksi, sortuu uskonsa kieltämiseen levittäessään sosiaalisessa mediassa rumaa, toisia ihmisiä pilkkaavaa ja halventavaa sisältöä. Tulee väkisinkin tekopyhä fiilis, jos ihminen ensin jakaa somessaan rukouspyyntöjä ja raamatunpaikkoja ja seuraavassa postauksessa ivaa jotakuta, joka ajattelee tai elää toisin kuin hän.

Ilkeän somesisällön levittäminen on uskon kieltämistä.

Tuollainen toiminta on todella rankasti vastoin Raamatun opetuksia. Esimerkiksi Jaakob toteaa Raamattuun tallennetussa kirjeessään: Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! (Jaakob 3:9–10, lihavointi minun.)

Ilkeiden somepostausten jakaminen ei mielestäni myöskään ole linjassa esimerkiksi apostoli Pietarin antamien ohjeiden kanssa: Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen (1. Pietarin kirje 3:9). Lisäksi Pietari kehottaa vastaamaan sävyisästi ja kunnioittavasti kaikille, jotka kysyvät, mihin meidän toivomme perustuu (1. Piet. 3:15).

Kritiikkiä pitää olla, mutta siihen pitää sisältyä rakkaus

Painotan, että kyllä asioihin saa ja tulee suhtautua kriittisesti. Kyllä esimerkiksi maahanmuutossa on ongelmia, jotka pitäisi voida nostaa keskusteluun. Ne eivät häviä hyssyttelemällä. Eivät kaikki maahanmuuttajat puhtoisia pulmusia ole, jos emme nyt me kantasuomalaisetkaan. Kaikkia asioita maailmassa pitää voida kyseenalaistaa!

Kristittynä uskon myös, että Jeesus on kutsunut meidät joissain asioissa uimaan valtavirtaa vastaan. Se ei aina ole mukavaa.

Mutta asiallinen kritisointi ja yleistä mielipidettä vastaan nouseminen silloin, kun se on aiheellista, on kuitenkin eri asioita kuin ilkeily, pilkallisuus tai rasismi. Päinvastoin! Mitä ikävämpi joku totuus on, sitä suuremmalla rakkaudella se tulisi kertoa.

Ilkeys ei voita ihmisiä puolelleen

Ilkeitä somepostauksia jakavissa kristityissä minua suututtaa ja surettaa erityisesti se, että koen heidän noilla somepostauksillaan ajavan ihmisiä pois Jeesuksen luota, kun minun ymmärrykseni mukaan meidän pitäisi toimia päinvastoin. He unohtavat, ketä he edustavat ja mihin heidät on kutsuttu.

Luin (tai oikeastaan kuuntelin) hiljattain Dale Carnegien kirjan How to win friends and influence people (ilmestynyt myös suomeksi nimellä Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa). Suosittelen jokaista tämän postauksen lukijaa etsimään tuon kirjan käsiinsä ja lukemaan sen! Kirjan hyviä pointteja oli se, että jos haluamme voittaa ihmisiä puolellemme, se ei koskaan tapahdu heitä nolaamalla, häpäisemällä tai osoittamalla heidän olevan väärässä.

Vai mitä luulet: jos joku pilkkaisi sinua tai nolaisi tai häpäisisi sinut, niin saisiko hän sinut sillä siirtymään puolelleen? Minua ei ainakaan.

Jos joku häpäisisi sinut, saisiko hän sinut sillä siirtymään puolelleen?

Lisäksi me ihmiset olemme niin tykästyneitä omiin ajatuksiimme, että emme me niitä kovin helposti muuta, vaikka joku osoittaisi ne hyvin rationaalisestikin perustelemalla virheellisiksi. Emmekä varsinkaan siinä tapauksessa niitä muuta, jos toinen tylysti ilmoittaisi meidän olevan väärässä. Takertuisimme mielipiteeseemme vain entistä tiukemmin.

Sen sijaan toiseen ihmiseen vaikutetaan sydämen kautta. Se tapahtuu empatialla, arvostuksella, huomioimisella, ymmärryksellä, tilan antamisella. Rakkaudella. Kiltin ihmisen keinoilla. Jos näitä ei meiltä uskovaisilta löydy, me karkotamme ihmiset luotamme, emmekä toteuta Jeesuksen tahtoa.

Mutta haukkuihan Jeesuskin

Entäpä Jeesus? Eikös hän itse Raamatun mukaan kutsunut vastustajiaan käärmeiksi, kyykäärmeiden sikiöiksi, teeksentelijöiksi, sokeiksi oppaiksi ja kalkilla valkaistuiksi haudoiksi (Matt. 23)? Tuollaisestahan saisi nyky-Suomessa syytteen kunnianloukkauksesta! Jos Jeesuskin haukkui, niin eikös hänen seuraajansakin saa haukkua muita?

No, en minä voi tuota Jeesuksen kovaa kielenkäyttöä kieltääkään. Mutta keille se oli osoitettu? Ainakin Matteuksen evankeliumin 23. luvussa Jeesus luonnehti edellä kuvatuilla tavoilla oman aikansa uskonnollisia johtajia, jotka käyttivät hengellistä valtaa toisia ihmisiä kohtaan. He olivat Jeesuksen sanojen mukaan ulospäin hyvinkin hurskaita, mutta Herra tiesi, että sama ei ulottunut heidän sisimpäänsä. He olivat tekopyhiä.

Siksi minusta meidän pitää kristittyinä olla aika varovaisia siinä, mitä me ajattelemme ja varsinkin siinä, mitä me ulos päästämme. Sorrumme samaan tekopyhyyteen kuin Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat, jos olemme olevinamme hyviä kristittyjä, mutta haukumme, ivaamme ja pilkkaamme muita.

Sorrumme samaan tekopyhyyteen kuin Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat, jos olemme olevinamme hyviä kristittyjä, mutta haukumme, ivaamme ja pilkkaamme muita.

Oman aikansa maallista valtaa Jeesus ei käsittääkseni Raamatussa juuri kritisoi. Ei myöskään eri kulttuurien tai sukupuolen edustajia. Hän kohtasi rakkaudella kaikkien vihaaman veronkerääjän (evankeliumi Luukkaan mukaan 19:1–10), halveksitun sekakansan edustajan, joka oli elänyt avioliiton ulkopuolisessa suhteessa ainakin viiden miehen kanssa (evankeliumi Johanneksen mukaan 4:1–42) sekä aviorikoksesta kiinni saadun naisen (evankeliumi Johanneksen mukaan 8:3–11).

Nuo kohtaamiset Jeesuksen kanssa muuttivat edellä mainittujen ihmisten elämät. Sama lopputulos tuskin olisi tapahtunut, jos Jeesus olisi ruvennut heitä nolaamaan ja osoittamaan, miten väärässä he olivat elintavoiltaan.

Meitä ei ole kutsuttu pätemään ja olemaan oikeassa. Meitä ei ole kutsuttu lyömään toisiamme Raamatulla päähän. Meidät on kutsuttu rakastamaan ihmiset Kristukselle. Siihen ei kuulu minkäänlainen ilkeys, pilkallisuus eikä ainakaan rasismi. Ne eivät kuulu kristitylle.