Kuva: Anemone123/Pixabay
Ripustin pyykkejä eräänä toukokuisena iltana ja olin jälleen kerran turhautunut. Turhautunut siihen, että elämäni on loputonta suorittamista, oravanpyörässä juoksemista, velvollisuuksien täyttämistä. Turhautunut siihen, että omat haaveeni ovat jääneet kerta toisensa jälkeen ulkoapäin tulevien velvoitteiden ja tehtävien jalkoihin. Monista aloittamistani projekteista on tullut ikuisuusprojekteja, jotka keskeneräisinä odottavat parempaa aikaa – jota ei koskaan tule, koska aina ilmenee jotain tärkeämpää ja kiireellisempää, joka on hoidettava ensin pois alta.
Esimerkiksi tämä blogi. Olen unelmoinut bloggaamisesta 5–6 vuotta ainakin. Muutama vuosi sitten keksin blogille aiheenkin: kiltteys. Se jos mikä on minulla tiukassa oleva ominaisuus ja matkaseuralainen, josta on kertynyt paljonkin kokemuksia, ajatuksia ja sanottavaa.
Kiltteys ehkä osaltaan kuitenkin vaikutti siihen, että tämä blogi meinasi melkein jäädä ajatuksen tasolle. Minulla on ollut niin kiire ja tarve täyttää muiden toiveita, ettei omien toteuttamiselle ole ollut aikaa. Turhautumiseni tilanteeseen toimi kimmokkeena sille, että lopulta perustin blogin.
Mutta mitä on kiltteys, jota näissä kirjoituksissani käsittelen?
Ensinnäkin kiltteys on lempeyttä, hyväntahtoisuutta ja empatiaa: sitä, että osaa asettua lähimmäisen asemaan, on ystävällinen ja tekee toisille palveluksia, ei vastaa pahaan pahalla. Kiltteys on ihmisessä mitä ihanin ominaisuus. Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat kilttejä toisilleen.
Kiltteys voi olla vaarattomuutta ja luoda turvallisuutta: sitä, ettei tuota harmia kenellekään. Kiltti ihminen luo ympärilleen siinä mielessä turvallisen ilmapiirin, että hänen lähellään ei tarvitse pelätä joutuvansa kaltoin kohdelluksi.
Kiltteys on kuuliaisuutta: sitä, että totellaan auktoriteetteja eikä pahemmin ruveta vastahankaan. Toisaalta liian kiltti ihminen ei muuta maailmaa, sillä muutos ja varsinkin sen eturintamassa kulkijat uhmaavat aina olemassa olevia valtarakenteita tai vallitsevia käsityksiä ja saavat rankkaakin kritiikkiä osakseen. Sitä kiltti ei kestäisi.
Kun kiltteys on sopivassa määrin lempeää mutta jämäkkää eikä se kapeuta ihmisen elämää, se on mitä hienoin ja toivottavin ominaisuus. Kiltillä ihmisellä ei ole mitään syytä hävetä kiltteyttään eikä pyrkiä siitä pois.
Mutta jos kiltti unohtaa olla kiltti myös itselleen, kuten helposti käy, voi kiltteydestä tulla taakka, joka haittaa ja kaventaa omaa elämää. Jeesuksen käsky: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on hyvä ohjenuora. Sekä lähimmäinen että minä itse ovat molemmat yhtä tärkeitä. Jos lähimmäisiään rakastaa jatkuvasti enemmän kuin itseään, alkaa ennen pitkää voida huonosti. Jos itseään rakastaa enemmän kuin lähimmäisiään, jää ennen pitkää yksin. Mutta jos itseään ei rakasta, ei voi aidosti rakastaa lähimmäistäänkään.
Entä millaista on kiltteys, joka kapeuttaa ja taakoittaa elämää? Mielestäni se voi olla jotain seuraavaa:
Kiltteys voi olla selviytymisstrategia: sitä, että pärjää ja jää henkiin olemalla harmiton ja hyvä tyyppi. Kiltti uskoo, että kun miellyttää muita, ei tule hylätyksi. Selviytymisstrategian kääntöpuoli ja hinta on kuitenkin se, ettei muiden mieliksi eletty elämä välttämättä ole todellista elämää.
Kiltteys voi olla rajattomuutta: sitä, että antaa toisille valtaa elämässään silloinkin, kun se ei tunnu hyvältä. Sitä, ettei osaa vastata ei osakseen tulleisiin pyyntöihin tai vaatimuksiin. Mutta jos ei koskaan pysty sanomaan ei, tulee aina sanoneeksi kyllä, eikä silloin todellisuudessa ole pystynyt aidosti valitsemaan.
Kiltteys voi olla valheellisuutta: sitä, että suostuu asioihin, joihin sydän haluaisi sanoa ei. Sitä, että antaa itsestä muille alttiin ja palvelevan kuvan, vaikka itse kärsii siitä.
Kiltteys voi olla ristiriidassa elämistä: sitä, että kiltti joutuu tekemään tekoja, joita ei halua tehdä, elämään omien arvojensa vastaisesti, potemaan huonoa omaatuntoa.
Kiltteys voi olla riippuvuutta: oma arvo tulee muiden hyväksynnästä, ja muiden hyväksynnän kiltti uskoo tulevan muita miellyttämällä.
Kiltteys voi olla lapsenomaista: Eikö lapsia aina käsketäkin sanomalla, ole nyt kiltti tyttö tai kiltti poika?
Kiltteys voi olla pelossa elämistä: valintoja motivoi hylkäämisen ja menettämisen pelko. Se, ettei uskalla sanoa toiselle ei.
Sitä, mitä nämä kaikki tarkemmin merkitsevät, alan käsitellä tulevissa blogipostauksissani.